Turo Uskali, Heikki Kuutti. Vastapaino 2016.
Suuret digitaaliset data-aineistot ja datatyökalut muokkaavat merkittävästi journalistisia toimintatapoja. Koskaan aiemmin data ei ole ollut yhtä helposti journalistien saatavilla ja hyödynnettävissä. Olemme siirtyneet datajournalismin aikakauteen. Datajournalismin työkäytännöt kertoo kaiken olennaisen datajournalistisesta toiminnasta, datan julkisuudesta, innovaatioista, työkaluista ja toiminnan eettisistä periaatteista. Erikseen tarkastellaan datajournalismin kehitystä ja tulevaisuutta. Suomen ohella käsitellään avoimen datan johtavia maita Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa. Vankkaan tutkimustietoon perustuva kirja on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys datajournalismista.
Epp Lauk, Turo Uskali, Heikki Kuutti. Jyväskylän yliopisto 2016.
Teos on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys droonien eli miehittämättömien ilma-alusten hyödyntämisestä journalistisessa kuvaustoiminnassa. Kirja pohjautuu Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeeseen, jossa kartoitettiin kamerakopterien toimituksellista käyttöä ja siihen liittyvää juridista ja eettistä sääntelyä ja alan koulutusta sekä kartoitettiin toiminnan tulevaisuuden näkymiä. Kirjaan liittyy Trafin edellyttämä käytännöllinen Miehittämättömän ilmailun toimintakäsikirja. Kirja on luettavissa Jyväskylän yliopiston Jyx-tietokannasta.
Heikki Kuutti (toim.) Jyväskylän yliopisto 2015.Puhuvatko faktat puolestaan mediassa? Kirjassa tarkastellaan toimitustyön ehkä tärkeimmän piirteen, faktoihin pohjautuvan raportoinnin mahdollisuuksia ja rajoitteita journalistisessa toiminnassa. Arvioinnin kohteena on journalistinen tiedonhankinta ja lähteiden kriittinen hyödyntäminen, julkaistavien tietojen paikkansapitävyyden varmistaminen, virheellisten tietojen läpinäkyvä oikaiseminen ja toimittajien huolellisuuden merkitys joukkoviestintää kohtaan tunnettavalla yleisellä luottamuksella. Erikseen tarkastellaan amerikkalaisperäisiä fact-checking -käytäntöjä poliitikkojen esittämien väitteiden paikkansapitävyyden arvioimisessa ja varmistamisessa. Kirja on luettavissa Jyväskylän yliopiston Jyx-tietokannasta.
Aleksi Koski, Heikki Kuutti. Kunnallisalan kehittämissäätiö 2016.
Perustuslakiin kirjattu julkisuusperiaate edellyttää viranomaisten toiminnalta läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Tämän pitäisi näkyä konkreettisesti siinä, kuinka viranomaiset vastaavat saamiinsa tietopyyntöihin: miten toimintaa on ohjeistettu, miten helposti viranomaisiin saadaan yhteys, miten viranomaiset käsittelevät saamiaan pyyntöjä ja vastaavat niihin ja millaisia laskutuskäytäntöjä tietopyyntöihin sovelletaan. Kirjassa läpivalaistaan ongelmia julkisuuslainsäädännön soveltamisessa kuntasektorilla, jossa päätöksenteko on erityisen lähellä jokaista kunnan asukasta. Kirjaan liittyvä erillinen data-aineisto kuvaa yksityiskohtaisesti kuntien vastaamiskäytäntöjä. Raportti on luettavissa Kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilta.
Heikki Kuutti (toim.). Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos 2011.
Julkisuusjournalismi on julkisuusperiaatteen hyödyntämistä toimitustyössä eli sitä, missä määrin toimitukset onnistuvat hankkimaan juttujensa lähteeksi viranomaisten asiakirjoja ja muita tietoaineistoja. Kirja sisältää lukuisia julkisuusperiaatetta arvioivia oikeusratkaisuja ja viranomaisille suunnattujen tietopyyntöjen testituloksia. Kirjassa on lisäksi selvitetty viranomaisten ja journalistien kokemuksia ja käsityksiä julkisuusperiaatteen toteutumisesta tämän päivän Suomessa. Teoksen yksittäiset luvut on koottu Julkisuuslain tutkimus- ja koulutusportaaliin julkisuuslaki.fi.
MediaDoc Oy. 2010.
Tämä on journalismihuumoria! Lööppien lukijalla voi olla hauskaa - vaikka tämä ei olisikaan ollut tarkoitus. Polysemiassa, jolla viitataan ilmaisun monimerkityksellisyyteen tai -tulkintaisuuteen, yksi ja sama sana voi saada eri yhteyksissä vaihtelevia merkityksiä ja erilainen sanajärjestys muuttaa virkkeen ajatusta ("Mies kuoli sairaalassa saamiinsa vammoihin", "Puheenjohtaja selviää ensi viikolla", "Kulttuuri toimenjohtajaa ei lopeteta vaan täytetään uudelleen"). Vastaavanlaista vedätystä voi löytyä myös toisiaan seuraavista virkkeistä ("Naiset juovat alkoholia viisi kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Samassa ajassa miesten kulutus kaksinkertaistui").
Heikki Kuutti. Atena 1995.
Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella 1995 hyväksytyssä väitöskirjassa selvitettiin tutkivan journalismin luonnetta ja toimintamalleja Yhdysvaltoihin suuntautuneen tutkimusmatkan pohjalta. Samalla on arvioitu myös tutkivan journalismin toiminnan mahdollisuuksia Suomessa. Suomalainen osio pohjautuu pitkälti tekijän lisensiaatintyöhön, jossa kartoitettiin suomalaisjournalistien asenteita ja näkemyksiä tästä yhä varsin harvinaisesta journalistisesta toimintamallista. Kirja on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon.
Heikki Hiilamo, Heikki Kuutti. Atena 1997.
"Kymmenen erää" syntyi Heikki Hiilamon Tiedotustutkimus-lehteen tekemästä Kuutin väitöskirjan varsin rajusta arviosta. Palaute laajeni syksystä 1996 kevääseen 1997 kestäneeseen kirjeenvaihtoon Kuutin ja Hiilamon välillä ja sen pohjalta synnytettyyn kokonaiseen kirjaan. Tutkivan journalismin olemuksen ja tarpeen ohella kirjassa käytiin keskusteluja mm. sananvapauden tulevaisuudesta, median keskittymisestä, toimittajien riippumattomuudesta ja journalistikoulutuksen uusista tarpeista.
Heikki Kuutti. Atena 2001.
Kirjoittaja kertoo: Olin luennoinut ennen tämän kirjan tekemistä tutkivasta journalismista Jyväskylän yliopiston toimittajakoulutuksessa jo useana vuonna. Kouluttajakokemusteni pohjalta laadin Tutkitun jutun alan ensimmäiseksi (ja toistaiseksi myös ainoaksi) oppikirjaksi. Kirjassa käydään läpi journalistinen työprosessi aiheen valinnasta jutun julkaisemiseen sekä tutkivan journalismin periaatteiden että lukuisten käytäntöjä valottavien esimerkkien pohjalta. Kirja ehti toimia parina vuonna myös toisena Jyväskylän yliopiston journalistiikka-oppiaineen pääsykoekirjoista.
Heikki Kuutti. Media Doc 2002.
Kirjoittaja kertoo: "Gurujen" taustalla on nauhoitettu haastatteluaineisto, jonka keräsin väitöstutkimustani varten Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa. Haastattelemieni 35 huippujournalistin ajatukset ja kokemukset osoittautuivat siinä määrin tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi, että päätin toimittaa näitä keskusteluja dokumentoivan oman erillisteoksen. Haastatteluissa nousivat esiin mm. tutkivan journalismin merkitys, journalistien rooli ja tutkimustoiminnan mahdollisuudet jatkuvasti kovenevassa mediakilpailussa. Haastateltavat elävöittävät kokemuksiaan lukuisilla esimerkkitapauksilla.
Heikki Kuutti. Mediainstituutti 2003.
Kirjoittaja kertoo: Toteutin tämän osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia. Tarkoitukseni oli kartoittaa erilaisia ratkaisuja tutkivan journalismin lisäämiseksi suomalaisessa joukkoviestinässä. Toimitustyötä kirjassa arvioidaan sekä toimitusyhteisöjen johtamisen että toimittajien tekemien juttujen ja työmenetelmien kautta. Vastaavasti tutkivan journalismin koulutuksellisia mahdollisuuksia pohdin Jyväskylän yliopistossa pitämieni tutkivan journalismin kurssien ja niistä annetun palautteen pohjalta.
Heikki Kuutti. Media Doc Oy 2012.
Mediasanasto on runsaasti uusia media-alan termejä sisältävä, edeltäjiään huomattavasti kattavampi erikoissanasto. Uuden laitoksen tarve tuli ilmeiseksi median laajentuessa, monipuolistuessa ja synnyttäessä uusia toimintamuotoja sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että konkreettisena toimijana. Mediasanasto tarjoaa kattavan kokonaiskuvan mediamaailman ilmiöistä ja niiden keskinäisistä suhteista. Osa termeistä on varustettu laajemmilla käsitteet toisiinsa kytkevillä koostemääritelmillä. Kirja on luettavissa myös e-kirjana (issuu).
Heikki Kuutti, Atena 2006
Kirjoittaja kertoo: Maailma muuttuu ja sen osana myös media. Erityisesti internet on tuonut mediaan ja toimituskäytäntöihin uusia piirteitä ja käsitteitä. "Sanastofriikkinä" toimitin reilut kymmenen vuotta Journalistiikan sanaston jälkeen alalle uudistetun sanastoversion, jossa mukaan otettujen termien määrä ylitti jo 3000:n. Tämän erikoissanaston keskeisiä kokonaisuuksia olivat joukkoviestintä ja journalismi, tiedotustoiminta ja yhteisöviestintä, lehdistö, radio- ja tv-toiminta, elokuva, verkkoviestintä ja mediamarkkinointi. Myös media-alan slangisanasto koki merkittävän laajennuksen.
Heikki Kuutti, Jukka-Pekka Puro. Atena 1998.
Kirjoittaja kertoo: Tämä yhdessä Jukka-Pekan kanssa toimittamani Journalistiikan sanaston laajennus sisälsi jo 1700 hakusanaa, ja mukana oli myös joukkoviestinnän teoreettisia ja kulttuurisia käsitteitä. Median yhteiskunnallisen merkityksen korostumisen seurauksena päätimme sisällyttää mukaan myös laaja-alaisempia viestinnän käsitteitä, joita kuitenkin tarkastellaan nimenomaan median näkökulmasta. Keskinäisviestinnän ja puheviestinnän asiantuntijana Jukka-Pekka toi Mediasanastoon merkittävän lisäulottuvuuden verrattuna aiempaan sanastooni.
Heikki Kuutti. Atena 1994.
Kirjoittaja kertoo: Journalistiikan sanasto oli ensimmäinen Atenalle toimittamani teos ja se liittyi yhtenä osana lisensiaatin tutkinnossa hyödynnettäviin opintoihini. Keräsin kirjaan yli 800 termiä erityisesti sellaisista ei-teknisistä journalistiikan käsitteistä, joita ei oltu määritelty muissa sanastoissa. Sisällytin kirjaan myös alan amerikkalaista ammatti- ja slangikäsitteitä, joihin on helppoa törmätä sikäläisessä journalismin kirjallisuudessa. Kuvailevien määritelmien lisäksi otin mukaan myös tietosanakirjatyyppisiä koostemääritelmiä, joissa tarkastelin monipuolisesti myös käsitteiden laajempia ulottuvuuksia.
Heikki Kuutti. Inforviestintä 2008.
Kirjoittaja kertoo: Ennen tämän kirjan valmistumista olin ehtinyt työskennellä ilmavoimien viestintäpäällikkönä lähes puoli vuosikymmentä ja saanut sitä kautta kokemusta myös organisaatioiden tiedotustoiminnasta aiemman toimittajakokemukseni lisäksi. Mieltäni olivat jo pidempään askarruttaneet tekijät ja syyt, jotka johtavat kielteisen mediajulkisuuden syntymiseen. Etenkin koventunut uutiskilpailu ja halu omiin skuuppeihin ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa media ei olekaan välttämättä enää ystävä eikä julkisuus kohteelleen myönteistä. Tavoitteenani on ollut auttaa median kohteiksi joutuvia organisaatiota ennakoimaan uhkaavaa, kielteistä media- julkisuuttaan ja selviytymään siitä mahdollisimman vähäisin vaurioin. Laadin kirjaan myös katsauksen median toiminnasta poikkeusoloissa.
Elisa Juholin, Heikki Kuutti. Inforviestintä 2003.
Toinen kirjoittaja Heikki Kuutti kertoo: Oman osuuteni taustalla Mediapelissä olivat Jyväskylän yliopistossa pitämäni Journalismin lait ja säännöt -luentosarjat. Tarkastelin tässä kirjassa journalistisen medialogiikan ja yhteisöjen ulkoisen tiedotustoiminnan välisiä kytkentöjä ja riippuvuuksia. Erityisesti pyrin kuvailemaan sitä, missä määrin ja millä tavalla yhteisöt voisivat vaikuttaa omaan mediajulkisuuteensa ja millaisin säännöin joukkoviestimet toimivat yhteisessä ?mediapelissä?. Elisa toimi kirjan tekemisen aikana Jyväskylässä yhteisöviestinnän professorina ja oli viestintästrategioiden ja viestinnän taktisten kysymysten huippuasiantuntijana mitä parhain yhteistyökumppani yhteisteoksen luomisessa.
Merja Airinto. Media Doc Oy 2000
Monet lapset ovat toistuvasti päihtyneitä jo ennen syntymäänsä, kun odottavat äidit käyttävät alkoholia. Alkupaukku on kolmen tarinan muotoon puettu dramatisoitu dokumentti raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena vammautuneista lapsista ja heidän elämästään sekä hoitoperheitä kohdanneista arkipäivän koettelemuksista. Kirja sisältää myös informatiivisen katsauksen fetaalialkoholi-syndrooman (FAS) syntymekanismeihin, vam- mautumisen moninaisiin seurauksiin ja ehdotuksia ongelman ehkäisemiseksi ennakolta. Kirjoittajan mukaan ongelmaa ei vielä tiedosteta riittävästi. Ennaltaehkäisyn kannalta olennaista onkin riittävän laaja valistustoiminta.
Paula Heiskanen. Media Doc Oy 2004.
Kiinnipito on ollut lastenpsykiatriassa hyvinkin yleinen aggressiivisesti käyttäytyvien lasten hoitomenetelmä jo 1980-luvulta lähtien. Kirjallisuudessa menetelmää on kuitenkin luonnehdittu kiistanalaiseksi. Myös käytännön kliinistä hoitotyötä tekevät ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, ovatko pakottamista sisältävät hoitomenetelmät ylipäätään oikeutettuja. Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti hoidollista kiinnipitoa lastenpsykiatrisella osastolla ja tuodaan esiin sen keskeisimmät merkitykset. Uraauurtavan teoksen kirjoittaja työskentelee terveystieteen lehtorina Laurea-ammattikorkeakoulussa.
Taina Haapalainen (toim. Heljä Roikonen). Media Doc Oy 2008.
Jyväskyläläinen seniorikätilö Taina Haapalainen tarkastelee työtään sekä suomalaista neuvola- ja kätilötoimintaa kohdanneita rajuja muutoksia. 40-vuotisen työuransa aikana hän ehti kokea kipeästi, kuinka neuvolakätilöiden osaamista pirstottiin lasten, vanhusten, kotisairaanhoidon ja opiskelijaterveydenhuollon kesken ja kätilöt katosivat neuvoloista. Myllerrysten seurauksena yhteiskunta ei ole kirjoittajan mukaan enää pystynyt varjelemaan ihmisen herkintä elämänvaihetta eli aikaa, jolloin sikiö vasta kehittyy äitinsä kohdussa. Kirja sisältää tarkkaa ajankuvaa kätilötoiminnasta 50-luvulta tähän päivään. Kirjan lopun pamfletissa Haapalainen vaatii äitiysneuvolatyön palauttamista kätilöiden käsiin.
TJ Heikki Kuutti: heikki.kuutti@mediadoc.fi